Kiitosten jälkeen on työnteon aika

Kuntavaalit on nyt käyty, kansa on puhunut ja valtuustojen koostumus on tarkistuslaskentaa vaille valmis.

Oma äänisaaliini vaaleissa oli 155. Ennakkoon en osannut odottaa näin hyvää tulosta ja siksi olenkin ollut vilpittömän kiitollinen kaikille minua äänestäneille. Samalla on kuitenkin mieleen hiipinyt huoli siitä, miten täyttää kaikkien äänestäneiden odotukset tulevalla valtuustokaudella, kun tiedetään, että alkava kausi on kunnallemme yksi sen historian haasteellisimmista.

En voi luvata voivani täyttää kaikkia odotuksia. Sen voin kuitenkin luvata, että tulen yrittämään parhaani, että teidän asianne olisivat esillä Vihdin päättävissä elimissä aina valtuustosta lautakuntiin saakka, ja että Vihti olisi erinomainen paikka asua myös alkavan valtuustokautemme jälkeen.

Kiitoksia jaettaessa tulee muistaa myös niitä, jotka jaksoivat uskoa ja tehdä työtä vaalikampanjani hyväksi. Sain koottua ympärilleni pienen, mutta uutteran porukan, jotka näkivät tärkeäksi antaa tukensa vaaleja edeltävässä urakassa. Erityiskiitokset etenkin Paulille, Tuomolle ja Timolle.

Suurimmat kiitokset haluan kuitenkin esittää perheelleni ja erityisesti vaimolleni. Ilman perheen tukea ei tähän urakkaan olisi ollut mitään mahdollisuutta lähteä. Perheellisenä, viiden lapsen isänä, on turha lähteä hakemaan ylimääräisiä projekteja perhe-elämää hankaloittamaan, mikäli tästä ei ole tehty yhteistä päätöstä.

Saadun tuen lisäksi olen voinut käydä vaimoni kanssa hyödyllisiä keskusteluja kunta-asioihin liittyen. Keskusteluissa esitetyt kokemukset ja erilaiset näkemykset ovat tuoneet omiin mielipiteisiin syvyyttä ja laajuutta, joista on varmasti hyötyä tulevalla valtuustokaudella. Toivottavasti nämä keskustelut saavat jatkua.

Myös lapset ovat olleet vahvasti mukana. Vaali-illan jälkeisenä aamuna, kun menin herättämään esikoistamme kouluun, kuului peiton alta innokas kysymys: "Pääsitkö?". Myöntävän vastauksen saatuaan levisi tytön naama leveään virneeseen, eikä aamuväsymyksestä ollut tietoakaan.

Kiitosten jälkeen on työnteon aika. Vihtiläisten valitsema uusi valtuusto kokoontuu vasta ensi vuoden puolella, mutta ennen sitä kokoonnutaan miettimään luottamustehtävien jakoa eri puolueiden ja valtuutettujen välillä. Toivon, että äänestäjien puhe ei rajoittuisi pelkästään vaaleihin, vaan keskusteluyhteys säilyisi niin, että tieto kunnan asioista kulkisi molempiin suuntiin enstistäkin paremmin.

Omalta osaltani pyrin edistämään avointa tiedonkulkua sillä, että kirjoitan kuntalaisia koskevista asioista blogissani. Myös kampanjaa varten luodut facebook-sivut tulen pitämään pystyssä, jotta voin sitä kautta välittää tietoa Vihtiin liittyvistä asioista.

Haluan vielä kerran kiittää kaikkia äänestäneitä ja tukeneita, sekä toivottaa teille menestystä tuleville vuosille.

Ilkka

Ajatuksia päivähoidosta

Lasten päivähoito on yksi kunnan tuottamista peruspalveluista. Samalla se on yksi merkittävimmistä kustannuksista kunnantaloudessa. Päivähoidon tuottamisessa tulisi kiinnittää enemmän huomiota eri hoitomallien hinta-laatusuhteeseen ja tässä vertailussa yksityisen hoidon tuella kotiin palkattu hoitaja on ylivertainen vaihtoehto muihin nähden. Miksi tätä mallia ei suosita tai suositella nykyistä enempää? Malli on kunnalle ylivoimaisesti halvin, mutta perheitä ei millään tavalla rohkaista tai tueta kokeilemaan lastenhoitajan palkkausta.

Olohuoneemme ikkunasta avautuvaa näkymä on monipuolinen: peltoa, metsää ja asutusta. Asuintalojen kattojen takaa loistavat Prisman valot. Pellon reunalla kulkee juna, joka pysähtyy lastaamaan puutavaraa Nummelan asemalle. Kunnantalon katto siintää kaukaisen metsäkaistaleen takaa. Sitä kehystävät harjun metsäiset rinteet, joiden lomasta näen lentokoneiden nousevan ja laskeutuvan. Näkymässä yhdistyy paljon sellaista, josta Vihdissä pidän. Perheemme on nyt parin vuoden ajan asunut täällä ja kuvattu maisema selittää paljolti sen, minkä takia olemme viihtyneet niin hyvin: Vihti on monipuolinen kunta, jossa lapsiperheen on hyvä asua.

Miellyttävästä maisemasta huolimatta tiedän, että valoisien näkymien taakse kätkeytyy myös paljon huolta. Näkymiä synkentävät etenkin talouteen liittyvät seikat, sillä kotikunnassamme joudutaan miettimään tarkkaan sitä, kuinka turvata kuntalaistemme peruspalvelut niin nyt kuin tulevaisuudessakin. Meidän perheemme ei ole ainoa, joka on viime vuosina mieltynyt Vihtiin, muuttanut tänne ja tarvitsee nyt erilaisia palveluita viihtyäkseen täällä jatkossakin.

Pienten lasten isänä olen etenkin huolissani päivähoitopalveluiden riittävyydestä. Tiedän, että päivähoitopalvelut haukkaavat merkittävän osan Vihdin kunnan vuosibudjetista, mutta tästä palvelusta ei ole mitään syytä tai mahdollisuutta tinkiä. Vanhempien on päästävä töihin ja voitava luottaa, että heidän lapsensa saavat työpäivän aikana hyvää ja laadukasta hoitoa. Siitä huolimatta on syytä muistaa, että yhden lapsen päivähoitokustannus on lähes 1000 euroa kuukaudelta ja hoitoa tarvitsevien lapsien määrä kasvaa kunnassamme jatkuvasti. Siksi myös päivähoidon, kuten kaikkien toimintojen kohdalla, on mietittävä, onko toimintaa mahdollista jollain lailla tehostaa.

Yksi keino tehostamiseen ja säästämiseen on lasten kotihoito Kelan kautta saatavalla yksityisen hoidon tuella. Tämä päivähoidon malli mahdollistaa lastenhoitajan palkkaamisen kotiin, ja ainakin omassa perheessäni kokemukset ovat olleet pääasiassa myönteisiä. Mikäli olisimme vieneet neljä lastamme päiväkotiin hoidettaviksi, olisivat hoidon kustannukset olleet kunnalle tuhansia euroja kuukaudessa. Palkkaamamme hoitaja sen sijaan maksoi kunnalle alle 800 euroa kuukaudessa.

Kuvailemassani mallissa kustannuksia syntyy kunnalle sen mukaan, kuinka paljon se haluaa maksaa yksityisen hoidon tuen päälle, eli tukea kotihoitoa kuntalisän avulla. Vihdissä tuen määrä on 220 euroa per (alle esikouluikäinen) lapsi. Työnantajavelvoitteet jäävät perheen vastuulle. Hyvinä asioina voidaan mainita myös, että lastenhoitajan tullessa hoitamaan lapsia kotiin, säästytään joka-aamuiselta härdelliltä, kun lapsia ei tarvitse herätellä, pukea ja kuljettaa päiväkotiin. Se on siis usein perheelle miellyttävämpi hoitovaihtoehto ja saattaisi myös madaltaa monen alle 3-vuotiaan lapsen vanhemman kynnystä palata takaisin työelämään.

Suurin haaste mallissa on se, että kun lastenhoito on järjestetty kotona, tuo hoitajan sairastuminen kohtuuttomia ongelmia perheen vanhempien työnteolle. Etenkin toistuvat ja pidemmät sairauslomat aiheuttavat todella hankalia tilanteita, joista leviävät tarinat ovat yksi suurimpia esteitä lasten kotihoidon yleistymiselle.

Kun lastenhoitaja ilmoittaa aamulla liukastuneensa ja taittaneensa jalkansa kertoen, että tulee olemaan arviolta seuraavat kaksi viikkoa sairauslomalla, ei tilanteessa alkuun tiedä, pitäisikö itkeä vai nauraa. Korvaavaa päivähoitoa ei näin lyhyellä varotusajalla ole saatavilla ja paniikki on usein melkoinen, kun yritetään miettiä tuleviksi päiviksi korvaavaa lastenhoitoapua, sillä useimmiten työnantajien mielipide on, että lastenhoitajan sairastuminen ei ole palkallisen poissaolon peruste.

Ilmeisistä hyödyistä ja kustannussäästöistä huolimatta minua jaksaa aina ihmetyttää, miksi mallia, jossa yksityisen hoidon tuella palkataan kotiin lastenhoitaja, ei käytetä nykyistä enempää ja miksi sitä ei tarjota perheille kovin aktiivisesti. Mikäli tulisin valituksi valtuustoon, selvittäsin, miten perheiden olisi mahdollista helpommin palkata yksityisen hoidon tuella hoitajia. Samalla voisi miettiä vaihtoehtoja siihen ongelmaan, joka yksityisen hoidon tuella palkattavan hoitajan sairauslomiin liittyy. Onhan perhepäivähoidossakin oleville lapsille tarjolla aina varahoitopaikka perhepäivähoitajan sairastumisten varalle. Samaa periaatetta voisi miettiä myös tähän päivähoitomalliin.

Ilkka Sivula

Vapaaehtoistyö kaipaa arvostusta

Julkisen sektorin haasteisiin tarjotaan ratkaisuksi muun muassa kuntauudistusta, jonka tavoitteena on kuntaliitoksin vahvistaa kuntien mahdollisuuksia selvitä ongelmistaan. Keskustelusta puuttuu kuitenkin yksi keskeisimmistä yhteiskunnan osa-alueista: kolmannen sektorin roolia palveluiden järjestämisessä ei ole otettu huomioon juuri lainkaan. Tämä kertoo arvostuksen puutteesta, joka taas johtuu niistä vaikeuksista, joita liittyy vapaaehtoistyön tulosten mittaamiseen.

 

Kuntavaalien lähestyessä on käyty keskustelua kuntien haasteista liittyen sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämiseen. Keskusteluiden ytimessä on ollut kysymys siitä, kuinka julkisen sektorin on mahdollista selvitä tulevaisuudessa erityisesti erikoissairaanhoidon aiheuttamista menoista. Ongelmaan tarjotut ratkaisut tuovat vaihtoehtoja ainoastaan syntyvien kustannusten kattamiseen: ongelmien syihin ei oteta kantaa ja ennaltaehkäisy on jäänyt ratkaisuissa liian vähälle huomiolle. Mitä enemmän ennaltaehkäisevää työtä laiminlyödään, sitä suuremmaksi kasvaa yhteiskunnan kokonaiskustannus, kun ongelmia lähdetään jälkikäteen korjaamaan.

Yksi tärkeimmistä ennaltaehkäisevän työn muodoista on kolmannella sektorilla tapahtuva vapaaehtoistyö. Työtä tehdään erilaisten järjestöjen kautta, tarkoituksena edistää ihmisten hyvinvointia. Suomen väestökehityksen kannalta on tärkeää, että järjestötyössä on mukana paljon ikäihmisiä. Aikaansaamansa avun lisäksi he verkostoituvat ja houkuttelevat toimintaan muita vastaavassa elämäntilanteessa olevia. Aktiivinen toiminta vapaaehtoistyön parissa vähentää täten myös syrjäytymisen riskiä. Ilmeisistä hyödyistä huolimatta vapaaehtoistyölle ei tunnu aina löytyvän arvostusta.

Arvostuksen puute johtunee siitä, että kolmannen sektorin käyttöön ei ole kehitetty riittävän hyviä mittareita, joilla kyettäisiin osoittamaan toiminnasta saatuja tuloksia. Myös vapaaehtoisille olisi hyötyä, mikäli heillä olisi käytössään välineitä, joilla voitaisiin osoittaa tehdyn työn arvo. Samalla he voisivat kehittää toimintaansa ja kohdentaa sitä niin, että tulokset olisivat mahdollisimman hyvin linjassa tavoitteiden kanssa.

Mittarien kehittäminen ja sitä kautta kolmannen sektorin tukeminen auttaisi suomalaista järjestökenttää huomattavasti. Arviointimenetelmien myötä vapaaehtoistyön arvostus saataisiin kasvuun ja tästä voisi syntyä itseään ruokkiva positiivinen kierre, kun yhä enemmän kansalaisia saataisiin tekemään työtä yhteisen hyvinvoinnin parantamiseksi. Vapaaehtoistyön lisääntyminen taas vähentäisi julkisen sektorin taakkaa palveluiden tuottamisessa.

Järjestöjen tukemisessa mallia voitaisiin ottaa elinkeinoelämän tueksi luoduista rakenteista. Lähes jokaisessa kunnassa on elinkeinoasiamies tai vastaava, jonka vastuulla on tukea paikallista yritystoimintaa. Vastaavalla tavalla voitaisiin tukea myös paikallisia yhdistyksiä. ”Järjestöasiamies” olisi yhdistysten tukena toiminnan tulosten arvioinnin kehittämisessä, käytännön ongelmien ratkaisemisessa, sekä linkkinä yhdistysten, elinkeinoelämän, valtion, kuntien ja yhdistystoiminnan rahoittajien välillä.

Kolmannen sektorin on mahdollista vähentää julkisen sektorin ongelmia vapaaehtoistyön avulla, mutta tähän vaaditaan kaikkien yhteiskunnan osa-alueiden yhteistyötä. Arviointimenetelmien kehittäminen ei voi jäädä yksin järjestökentän tehtäväksi, sillä tuloksista hyötyy koko yhteiskunta. Toivoa sopii, että kuntavaaleissa valitut valtuutetut ottavat kolmannen sektorin potentiaalin huomioon, kun alkavat tehdä päätöksiä palveluiden järjestämisestä.